85 - Viimeinen tuomio & kuudennen luvun loppu

Ensimmäistä kertaa kaikki haluavat äänestää täydestä sydämestään. Luultavasti Junko ei haluaisi heidän äänestävän, mutta ehkä hänelle ei kannata juuri nyt puhua.


Eikös se tulos ole jo ilmiselvä?


Tässä nyt kun kaikki loppuu.




DESPAIR

Eihän Junko nyt hurjasti tykkää lopputuloksesta. Hiro arvelee, ettei takapiru taida hyväksyä tapahtunutta. Togami vinoilee äärimmäisen epätoivon saaneen oman annoksensa epätoivoa. Kun Aoikin pääsee ääneen, Junko on valmiina uhoamaan toivomahoille, mutta kokee täydellisen suunnanmuutoksen kuolaavaksi separiksi.


Kyllä tie.


It’s super effective!


Niin?


Selvä!

Kovin onnellinen pirihymy täyttää maailman epätoivoon langettaneen kahelin kasvot. Junko on epätoivon hullaannuttama, kun kahden vuoden mittainen siskojen suunnitelma menikin ihan lopussa mönkään. Kovasti hänellä riittää haltioitunutta horinaa tylsyydestä maailmaa kohtaan ja – tottahan toki – epätoivosta. Nyt Junko on kuoleman kynnyksellä eikä hän voisi olla onnellisempi.


Ei se nyt ihan nappiin mennyt.


Sitä kutsutaan vaikeustasopiikiksi.


Mukava kuulla.


Kai sitä pitää olla iloinen puolestasi.

Aoi on käytöksestä hämillään, mutta Kyoko menee asiaan. Hävisikö Junko nyt vai onko tämä taas jotain irreaalista perseilyä? Itsekseen hihittävä Junko ei perusta voitosta tai häviöstä. Epätoivoa on kaikkialla eikä meillä voittajillakaan hyvin pyyhi. Kun Togami pamauttaa Junkon olevan väärässä ja etteivät he enää pelkää epätoivoa, pelin tunnari pärähti käyntiin. Voi kyllä. Ottaa minut joka kerta. Aoi ja Hiro lisäävät toiveikkaat kommenttinsa ja Jill… no, Jill nauraa. Hyvin tehty, Jill. Ehkä raadollisessa ulkomaailmassa hänestä tehdään Jill-voileipä. Rivien välistä huomaan Makoton herkistyvän ja Kyoko kääntää Junkon puheet tarttuvasta epätoivosta pätemään toivoonkin.


Minä ainakin nautin.


Onpahan tekemistä.


Saako pimeää pelätä?


Otetaan Hope’s Peak Academyn nimikyltistä osa mukaan.


True dat.

Junko normalisoituu ohikiitäväksi hetkeksi ja irvistelee ilmeillemme. Hän antaa meille viimeisen varoituksen. Tästä eteenpäin meitä odottaa kaikkialla vain epätoivo, vaikka jossain saattaa olemattomia toivonrahtusia piileskelläkin. Kysymys toivoon takertumisen kannattavuudesta on vain retorinen, sillä kuten on jo tullut huomattua, Junko tykkää puhua, mutta pian hän ei puhu enää mitään – ikinä – kun rangaistus lähestyy kovaa vauhtia.


No kun tämä on tavallinen ilmeeni.


Ainakaan et ole heidän joukossaan.


Onko tämä retorinen kysymys?


Ei varmaan.


Aina saa pettyä.


Ruoski vaikka itseäsi kymmenen kertaa ja painu helvettiin.

Kyoko ja Makoto vielä yrittävät kyseenalaistaa homman pointin, mutta Junko ei ole pelastettavissa. Hän ei näe elämässä toivoa ja kun kaikki on näköjään saavutettu – helvetti vieköön, Junko luultavasti onnistui tuhoamaan maailman, useimmille meistä kauppareissu tuottaa eksistentiaalisen kriisin – pitäähän se kuoleman äärimmäisistä äärimmäisin epätoivo kokea.


Et nyt ryssi kaikkea.


Makotokin iho umpeen.





Joten…











.
..
…
….
…..
…...
…....
….....
….......
….........
….............
…..................

(0:52 eteenpäin ihan loppuun asti!) 

 

JUNKO ENOSHIMA, ÄÄRIMMÄINEN EPÄTOIVO & MUOTI-ILMIÖ, ON KUOLLUT.


Kuudes luku päättyy erittäin tiiviiseen Makoton selostukseen kaiken päättymisestä: oikeudenkäynnin, Junkon, elämän Hope’s Peak Academyssa.