42 - Luku 3, Deadly Life, osa 4

Uima-altaalla on kerrankin muita kuin märkäpaitainen Aoi. Aivan kaikki eivät ole tulleet todistamaan kadonneiden paluuta, sillä Sakura arvatenkin vahtii ruumiita ja Genocide Jill nyt saa touhuta aivan mitä haluaa, mutta on täällä sentään Kyoko, Celeste, Togami, Aoi ja Robo Justice -hökötyksen sisällä oleva Hiro. Aivan niin, Hiro on Robo Justice. Ja toisin kuin mykkäkoulusta maisterin paperit saava Kyoko, Hirolla on asiaa. Hänellä kun oli tosi huono päivä. Onhan se tappaminen rankkaa ja vähän kurjaakin puuhaa. Kun saan jututtaa kaikkia, Celeste vannoo roboukkelin olevan hyökkääjä ja Togami sekä Aoi viittaavat puhumaan Kyokolle, mutta Hiro paljastaa olevansa ulkomuodostaan hyvin hämillään. Joko säikyllä häröpallolla on Celesten sfäärejä hivelevä pokerinaama autobotmaskin takana tai sitten Hiro on harvinaisen tosissaan.


Hyvä tietää, kiitos.


Lemuriassa on aina huono päivä.


Hyökkääjät yleensä tuppaavat olemaan epäilyttäviä.


Lemurialaiset vain kujeilevat kustannuksellasi.

Kyoko kertoo löytäneensä Hiron sullottuna uima-altaan säilytyslokeroon, jonka funktiota olinkin pitkään miettinyt, kun valtava tila noin muuten ammottaa autiuttaan. Unten mailla ollut mechapilotti potkittiin hereille, vaikka Hiro olisi preferoinutkin kasvojen hellimistä. Makoto tenttaa Kyokon seikkailuja. Saan kuulla hänen vain tutkineen yhtä juttua ja saan jättää lisäuteluni sikseen, kun tätä likkaa ei liikuteta millään inttämisestäni huolimatta. Ennen kuin Kyoko ottaa ohjat käsiinsä, Makoto miettii itsekseen mahtaako Kyoko tietää, että muut – no ainakin Togami – epäilevät häntä Monokuman sätkynukeksi. Siinä vaiheessa kysymyksen väistely ei enää auttaisi.


Sehän voi olla energonin latauspiste.


Lemurialaiset tervehtivät noin.


Niin aina.


Älä nyt ole tuommoinen. : /

Kyoko pyytää Hirolta selitystä intergalaktiseen kostyymiin. Hiron selitys ei kuulosta aluksi kovinkaan vakuuttavalta, kun mies kuulemma oli jostain syystä nukahtanut ja heräsi sitten täällä. Togamia ärsyttää koko robo sen verran pahasti, että Hiro saa luvan astua ulos, mutta Hiro ei pysty siihen yksin, kun ei edes rakentanut sitä. Kyoko huomaa salvan sen selässä, johon Hiro ei oikein itse taivu, joten hänet kiskotaan koko porukalla ulos puretusta peltiheikistä.


Lemurian astraalisiirtymisen niksejä.


Lemurialaiset auttavat, jos oikein kauniisti pyytää.


Lukitusmekanismi aivan salpaa hengen.


Hiro sanoi samaa vapauduttuaan Lemurian vankilasta.

Tytöt huomioivat puvun istuneen Hirolle täydellisesti, aivan kuin se olisi varta vasten räätälöity hänelle. Celeste kertoo protestoivalle Hirolle, että piirustukset kyllä löytyivät tämän huoneesta. Samaa väittää Togami ja Makotokin alistuu olemaan yhtä mieltä, kun kävi kerran paikan päällä. Aoi julistaa jo Hiron syylliseksi ja Celeste ehdottaa sidontaa ilman kukkia. Makotosta lynkkausmieliala menee jo liian pitkälle ja Kyokon mielestä Hiroa pitäisi kaikesta huolimatta kohdella reilusti.


Oli siellä mystisempääkin roinaa.


Vähän vaan heitetään kivillä.

Hiro on totaalisen kujalla hyökkäilystä ja piirustuksista ja ehdottaa jo feikki-Hiron riehuvan käytävillä, kun kuulee maininnan kuolemasta. Aoi kimpaantuu sen verran pahasti riitelystään Hiron kanssa, että todistaa muille Robo Justicen istuvan vain Hirolle. Aoi Justice toikkaroi hooposti aivan liian suuressa puvussa eikä näe liikkua mihinkään. Eikä puku taivu vyötäröltä. Kun Aoi riisuutuu (hi hi), Hiro änkyttää, että jospa puku sopisi paremmin miehelle. Makoto sulloutuu vastahakoisesti muoviin, joka on muutamaa kokoa liian iso.


Lemuriassa ei tunneta hyökkäilyn tai piirustusten käsitettä.


Feikki-Hiro uhrattiin Lemurian jumalille petoksen vuoksi, kun oikea pakeni mantereelta.


Unicron.


Tosin Aoi osaa uida tuo päällä.


Eivät robotit ole tyhmiä.


Lemuriassa seksismi on ehtymätön luonnonvara.


Eli se ei sovi pahiksille.

Hiro alkaa selittää jotain erikokoisesta Robo Justicesta, kun Celestekin asettuu Hirobotin kannalle. Mies saa luvan tuoda todisteita mikäli häntä halutaan uskoa. Aoikin on iskenyt hampaansa Hiroon, joka kovasti haluaisi tietää mitä täällä on meneillään. Saan uuden totuusluodin ja tilaisuuden keskustella kaikkien kanssa. Celeste ilmaisee epäilynsä Kyokosta ja Togami alkaa kallistua sen kannalle, että kyseessä taitaakin olla lavastus.


Käväisen Dressmannilla.


Naiset tarvitsevat suojelua reh reh.


Miehet antavat aina periksi. Aoi ei anna koskaan periksi.



Ei Hiro ihan tyhmä ole, sillä vaikka hän on kaikesta aina ihan pihalla, hän olettaa jonkun kuolleen. Koska hän kauhistuu sen verran pahasti kuultuaan Makotolta Hifumin ja Ishimarun tuplamurhasta, en oikeasti enää jaksa pitää ehdottoman todennäköisenä, että Hiro olisi aloittanut murhaleikkiä. Hän voi olla vaarallinen sekopää siinä mielessä, että hänelle puhuttaessa pankkitili lähestyy nollapistettä, mutta nyt hän taitaa olla äärimmäisen epätodennäköisten olosuhteiden uhri. Sitten Hirolla leikkaa, sillä hän tietää kuka juuri heidät murhasi.


Lemurian hallitus!

Alter Ego tai kuolleista noussut Chihiro, ihan miten asian haluaa käsittää. Aoi todellakin haluaa teloituttaa miehen, mutta Hirollapa on kertomus viestistä, joka livautettiin oven alta viime yönä. Siinä kerrottiin pakoreiästä ja pyydettiin tulemaan hupihuoneeseen yhden aikoihin yöllä. Sinne hän tietenkin meni ja nukahti. Oliko joku siis huumannut hänet? Aoi ei tuohon usko, mutta Kyoko muistaa sairastuvan, jossa saattaisi olla tarpeita sellaiseen. Hiro arvelee koko viestiä huijaukseksi ja puolustelee tekoaan, sillä he ovat olleet täällä jo niin kauan, että pienimpäänkin tilaisuuteen pitää tarttua. Aoi tivaa sitä viestiä, mutta Hiro kaivelee turhaan housujaan. Viestin katoaminen on Aoista niin uskottavaa. Celeste toistaa todistevaatimuksensa ja vaikka Hiron selonteko on varsin hatara, kelpaa se silti totuusluodiksi.


Lemuria on/ei ole olemassa.


Vähän vain etsin sinusta tuhmia kuvia, entä sitten?


Lemurialaista mainospostia taas.


Lemurialaiset pettävät aina.


Seuraavaksi tahdot varmaan yhden reasoneistani?

Togami on palaamassa murhatutkimuksiin, mutta Aoista se on tarpeetonta, kun syyllinen on heidän keskuudessaan. Hän tivaa Hirolta Monokuman kutkuttavan rahasumman tenhoa ja kun Hiro mekastaa kyynelsilmin vastineensa, Togami ehdottaa miehen panevan töpinäksi mikäli hän meinaa kaivaa jostain todisteensa. Hiro säntää etsimään kakkos-Oikeutta ja viestiään ja Aoikin palaa vartioimaan ruumiita, kun ajatus Genocide Jillistä Sakuran aisaparina ei hirveästi houkuttele.


No se nyt ei ole yllätys.


Hiro voi vaikka huutaa samalla kolutessaan paikkoja.


…the rec room at 1 a.m.”

Jäätyäni kahden kesken Kyokon kanssa seuralaiseni pyytää minulta tutkimusapua, kun hän on tapahtumista jäljessä. Olen otettu. Ehkä lahjakkaat, suorastaan nerokkaat taitoni yhdistellä luoteja ristiriitoihin alkavat ansaita kunnioitusta. Kenties Kyoko voisi paljastaa jotain itsestään. Kenties hän voisi antaa puhelinnumeronsa, strategiset mittansa. Kenties hän voisi vilauttaa sen söötin hymynsä. Kenties hän voisi kertoa miksi hitossa hän katosi. Kenties hän –



No ei sitten. Siirrymme käytävälle, jossa Kyoko ilmaisee haluavansa tutkia ruumiit, mikä Makotosta kuulostaa vähintäänkin hassulta samanikäisen tytön suusta. Kuolleet eivät valehtele tai jotain sellaista arvoituksentynkää Makotolle kerrotaan eikä urhea toisten pompoteltava sankarini oikein tiedä mitä tästä sanoisi. Koen suurta illuusiota vapaudesta, kun emme warppaakaan suoraan kerrosta ylemmäksi vaan saan ihan itse luovia lineaarisesti sinne. Vaikka peliajasta valtaosa onkin äksän painelua tai ruudun tökkimistä, pienikin pelillinen vaihtelu virkistää ja värikoodattu käytäväkompleksi muistuttaa minua lapsuudesta wanhan ajan first person –roguelikejen parissa, mikä on täyttä paskapuhetta, sillä Crash Bandicoot, Spyro, Gex ja Abe täyttivät sen oikean lapsuuteni ja nyt olen taantunut painamaan äksää, tapahtui se sitten dialogin edistämiseksi tai naiivin animepennun avainmiekan umpitolloksi kieputtamiseksi. Oodi äksälle, sitä on tullut painettua kaikista maailman nappuloista ihan liikaa.


Kypsä ikäisekseen.

…Mihin jäinkään? Ai niin, ne ruumiit. Kyoko jähmettyy ohikiitäväksi hetkeksi sisäistäessään Hifumin ja Ishimarun kuoleman ja ryhtyy sitten sörkkimään rauhallisesti kalmoja kuin aseksuaali nekrofiili. Makotokin rauhoittuu nähdessään ammattilaisen työssään. Jututan tässä välissä Kyokon rautaisia hermoja ihmettelevää Aoia ja Sakuraa, jolla on yhä päivän selonteko kerrottavana. Kieltäydyn.


Sellaisia ne tytöt ovat.

Kyoko löytää jotain Ishimarulta. Tietenkin hän löysi. Makoton pintapuolinen tutkiminen oli luokkaa ”ruumis heh kissat koiria xD” ja niinpä hän ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota Ishimarun rannekelloon eikä ollut näköjään kiinnittänyt siihen mitään huomiota miehen ollessa elossakaan. Hän nöyrtyy Kyokon ivalle. Rannekello on nyt joka päivä kahdesti oikeassa, kun kello on vähän yli kuusi. Iltakuusi ei ole tässä tapauksessa looginen kellonaika ajan rakenteen muuttumiselle, sillä Kyoko muistuttaa Makotoa eilisillasta. Takaumassa (tai Taka-umassa, ehheh) Mondon riivaama Ishimaru läksytti kylpylään myöhässä saapunutta Makotoa ja tapitti rannettaan. Täsmällissäntillisenä jantterina Ishimaru ei lähtisi mihinkään ilman kelloaan. Voin itse asiassa samastua, sillä jos unohdan rannekelloni kotiin, tuntuu helvetin typerältä vetäistä hihaa taaksepäin, kun sieltä ei löydykään mitään. …Eli Ishimarun aika päättyi aamukuudelta.


Ai tämän keissin ratkaisun?!


En minä ole Togami.


Hyökkääjä oli siis Neiti Aika.


…morning when he was attacked.

Kyoko löysi muutakin. Tietenkin hän löysi. Rannekellokäden nyrkkiin rigormortifioituneesta kämmenestä törröttää jotain valkeaa ja saan kammeta sen nahkeasta tassusta ulos, koska pojat nyt soveltuvat kuolleiden raajojen taivuttelun tapaisiin fyysisiin harrasteisiin. Revennyt paperinpala tuntuu antikliimaksilta, mutta eiköhän tässä pelissä joltakulta vielä viilletä sellaisella ranteet auki.


Mepä saadaankin parempaa palkkaa kekekeke.


Melkoista.

Siirryttyään Hifumi-kumpareeseen Kyoko löytää jotain. Tietenkin hän löysi. Tällä kertaa paperimöykyn, joka oli kätketty housuihin. Jätän ehdottamatta, että tyttö voisi tutkia minunkin housuni. Makoto on kohtuullisen järkyttynyt Kyokon fetisseistä, mutta sukkien koluamisesta neiti ei pidä. Paperipallon avaus jätetään fyysisen vaativuuden vuoksi Makotolle, joka kärvistelee vielä housufobiasta, mutta tekee työtä käskettyä.


Aikamoista.


Kyoko Kirigiri, äärimmäinen panty collector.


En minäkään ryhtyisi availemaan tyhjentyneen suolen luota tongittua paperia.

Kulmasta revennyt paperilappu on viesti, joka on lähestulkoon identtinen kuin viesti, josta Hiro höpötti. Vain tapaamisaika ja -paikka on eri. Hiron versiossa mainittiin aamuyksi ja hupihuone, tässä lapussa puolestaan aamukuusi ja tarvikehuone. Kyoko ei kuitenkaan laskisi ehdottoman todennäköiseksi sitä, että viesti oli tarkoitettu nimenomaan Hifumille, vaikka Hifumin kaikkein syvimmästä se löytyikin. Kyoko hymyilee sietämättömintä/ihastuttavinta virnettään, kun heittää ilmoille arvoituksia, jotka hämmentävät Makotoa, mutta saavat minut ajattelemaan ellen olisi ajatellut asiaa jo heti viestin sisällön nähtyäni.


There was a HOLE here. It’s gone now.


Hifumi luuli sitä fanficiksi.


Onnenkalu varmaan.


Kuten origami?


…the equipment room at 6 a.m.”

Näyttäisi siltä, että joku lähetti viestin Hirolle ja Hiro tuli aamuyhdeltä hupihuoneeseen, jossa hänet huumattiin ja sullottiin Robo Justiceen, joka lähti omille teilleen kenties Alter Egon ohjelmoinnin mukaan. Joku lähetti viestin Ishimarulle, joka saapui aamukuudelta tarvikehuoneeseen tapettavaksi. Hän siis kuoli ennen Hifumia. Hifumi tiesi syyttää kuollessaan lopullisesti Hiroa, koska oli antanut hänelle Robo Justicen kokoamisohjeet. Jossain vaiheessa yöllä Ishimaru ja Hifumi tapasivat ja viesti vaihtoi omistajaa. Olisiko Hifumi ollut Ishimarun kuolemasta tietoinen mutta ei ollut kertonut asiasta meille muille mitään, kun oli osallisena koko touhussa? Ja entä Celeste? Feikkasiko tyttö päälyöntinsä ja kuljetti Aoin vessatauolla Robo Justicen pahvilaatikot omasta huoneestaan tai Hifumin huoneesta Hiron huoneeseen? Ajattelenko liian vaikeasti? Mitä ihmettä? ÄÄÄHHH, antaa olla, tätä vyyhtiä varmaan puretaan oikeudenkäynnissä! Tai sitten Hiro on murhaaja, mutta sehän olisi tylsä ratkaisu.

Eivätkä Kyokon löydöt ole vieläkään ohi! Tietenkään ne eivät ole vielä ohi. Hän kertoo Makotolle yhden jutun, joka on pikemminkin yksityiskohta, mutta sen ei luulisi liittyvän tähän oikeudenkäyntiin. Tulkitsen tämän siten, että tietysti se liittyy ja muuttaa taas kaiken ikiajoiksi. Kummallakin uhrilla on e-käsikirja tallella ja niitä ei käytetty murhissa kuten viime kerralla. Kyoko vihjaa, että kirjoilla on ehkä merkitystä jossain vaiheessa, sillä hän tuskin koskaan heittää ilmoille mitään turhaan. Tässä vaiheessa en jaksa edes miettiä mahdollisia implikaatioita, jos joku on taas käynyt vaihtelemassa aiemmin kuolleiden käsikirjoja. Eiköhän tämä ole nyt jo ihan tarpeeksi monimutkaista!


Et varmaan kerro miksi katosit.


Tuota, niin.


Oli jo.


…in carrying out the murders this time.

Monokuma ajattelee samaa, sillä e-käsikirja on viimeinen totuusluoti ja viinilasia kalisteleva karhu ilmestyy koulun kaikkiin monitoreihin julistamaan mahtipontisesti oikeudenkäynnin alkavan.


And there was much rejoicing.


No missä sinä olit??

Ensimmäisen kerroksen punainen ovi kutsuu… ja loput saan keksiä ihan itse.