62 - Neljännen luvun loppu

Nyt meni henkilökohtaiseksi. Jumalauta sinua, Monokuma. Tämän vuoksi siis tarinassa leivottiin lievästi kornisti viattoman hyväntahtoisesta supertekoälystä heidän kaikkien ystävää! Jotta Monokuma voisi särkeä hänet! Tuomittavaa toimintaa tällainen enkä oikein tiedä, miksi jonkun hemmetin tekoälykonstruktion päättymisestä pitäisi harmistua näin pahasti, mutta kyllähän tämä nyt on vain ja ainoastaan julmaa pilaa. Monokuma nauraa vielä paskaisesti päälle ja takaumassa kuullaan Alter Egon uutteraa dialogia, jolla ei olekaan enää mitään väliä.


Kuljetetaan laivalastilla Lemuriaan reliikiksi.

Makoto ottaa tekoälyuutisen raskaammin vastaan ja saa oivan syyn kilahtaa. Ettäs Monokuma kehtaatkin tuhota ystäväni! Kauhukarhu pitää läppärin kanssa kaveerausta säälittävänä, mutta Makotoa ei kiinnosta. Joka tapauksessa Monokuman piti tehdä asialle jotain, sillä tietystihän hän oli jatkuvasti perillä läppärin olemassaolosta. Meillä ei ollut koskaan toivoa. Hän tiesi Chihiron touhunneen sillä jotain ja tiesi oppilaiden data-analyysiyrityksestä. Laitteen sisuksissa ollut tiedonjyvänen oli vähän kuin Monokuman palkinto heille, mutta siihen se sitten jäikin. Kun kone yritettiin kytkeä koulun tietoverkkoon, he menivät liian pitkälle, joten läppäri piti formatoida rumasti.


Adamantium rage.


Saatana Wilsonille ei ruveta.


Machinismia.


Taisi Togamikin välittää Alter Egosta!


En vie sinulle mitään takuuhuoltoon.

Ainakin Monokumalla on nyt parempi mieli, kun merkityksetön kuolema aina rauhoittaa ja huonosta voi mennä vain alaspäin! Makotosta tämäkään kuolema ei suinkaan ollut merkityksetön, sillä se vain vahvisti selviytyjiä, jotta Monokuma saa vielä joskus maksaa kaikesta. Way to go, kid.


Herttaisen psykopaattista.


Korkojen kera.

Monokuma lukaisee heille vielä Sakuran päättymättömän testamentin jälkikirjoituksen, joka on onneksi aika lyhyt mutta sitäkin hämärämpi vihje siitä, mitä täällä on oikeasti meneillään. Sakura sai tietää, että heille on tehty jotain. Hänen arvelunsa jää arvoitukseksi, sillä Monokumahan melkein lipsautti juonipaljastuksen eikä yllätystä sovi pilata. Totisesti tällainen pistää vihaksi, mutta niinhän sen pitääkin.


Se on sellainen juttu siellä lopussa, Kyoko.


Ilmankos peppuni oli arka.


Olisit käyttänyt rot13:a.


Lemuriassa lopetetaan.


NO AI JAA!!

Aoi pyytää vielä Sakuran viestiä, mutta ei kai nyt sentään Monokuma sitä heille anna. Naureskeltuaan nallukka huomaa vielä viimeisen – ihan oikeasti! – viestinpätkän, joka on osoitettu heidän vangitsijalleen. Sakura vannoo taistelevansa tätä pahista vastaan vaikka mikä olisi.


-


Kuolleista nouset taistoon.

Rehtori ei hurjasti piittaa lihaskimpun molotuksesta, vaikka se panikin Makoton ajattelemaan. Monokuma kehottaa ennen häipymistään heitä lepäämään ja asennoitumaan elämäänsä toistamiseen. Valmistuminen on niin lähellä… mutta niin kaukana. Sopii miettiä. Makoto jää miettimään Sakuran viestiä, joka täsmää Kyokon äärimmäisen kummallisen kysymyksen kanssa viime luvusta. Vaikuttaisi siltä, että heidän kehoille on todellakin tehty jotain. Siis muutakin kuin vangittu tänne. Tikittääkö sisuksissani sensoripommi? Moon-elokuvan suurena ystävänä aloin jopa harkita absurdia hömppävaihtoehtoa, jossa koulussa temmeltää klooneja. Oikeasti tuo voi tarkoittaa melkein mitä tahansa enkä uskalla edes olla mitään erityistä mieltä asiasta… paitsi että tästä on otettava selvää!


Olisi voinut tarjota hyviä kuntoiluvinkkejä.


Et nyt kysy tuollaista pelaajalta, jolla on opinnoissa parin muun jutun lisäksi gradu jäljellä eikä sen jälkeen odota mitään.


Nine Coins, Nine Purses, Nine Bears (on hopeatrophy, kun kerää 999 Mono-kolikkoa)

Hiro palauttaa meidät takaisin kolkkoon todellisuuteen. Mitäs seuraavaksi? Togamista heidän tulisi palata ylös, mutta Aoi aikoo vielä sanoa jotain. Togami piruilee tytölle ja Hiro piruilee takaisin, kun tämän keissin ratkaisi joku ihan muu kuin Byakuya Togami. Aoi saa sanotuksi olevansa pahoillaan, mutta toisto ei lisää tehoa Togamin kohdalla. Aoin punastuttua Jill tulkitsee asian ihan väärin, sillä hänen Isäntäänsä ei kosketa, mutta ei Aoia tuollainen massiällötys kiinnostakaan. Hope’s Peak Academyn kansalaisten urputtaessa toisilleen Makoto tuumii, ettei ystävyys taida ollakaan kaikille mikään itseisarvo.


Samaa kuin aina: yritämme päästä Lemuriaan.


On täällä sentään joku Ego säilynyt hengissä.


Kyllä senpai.


Rakkauden nahkahanska on heitetty ja sillä läpsäisty.


Aoi astelee heikoilla jäillä, kun oli vastikään yrittänyt tapattaa kaikki.


Kylläpä meitä on tajuttoman vähän.

Kaikki siirtyvät omille teilleen ja Makoto kämppäänsä nukkumaan sikeästi. On kiva tietää kolmelta aamuyöstä, että Kyoko palauttaa hänet takaisin painajaiseen, sillä Makoton ovi oli auki ja Kyokolla olisi eräs pyyntö. Hän haluaa selvittää, mitä Sakuran viestin loppu hanttiin panemisesta tarkoitti ja kuiskaa Makotolle, että he tapaavat neloskerroksen datakeskuksen luona. Kyoko poistuu Makoton tokkuroidessa ja siirryn yöhön.


Mmmhhhhhnnn en.


Nyt jos Makoto pelaa korttinsa oikein, tarjolla on pimppiä.


Toivottavasti tämä on sitaatti.


Tuo kondomi.

Kyokoa ei ole paikalla. Josko hän on jo jotenkin päässyt lukitun oven tuolle puolen? Ronklaan kahvaa, joka ei tottele, ja Monokuma äkkää murtautujan verekseltään. Rehtori on huonolla tuulella, kun on ollut uuvuttava päivä eikä hän halunnut tulla tänne nipottamaan jollekin somnabulistitollolle keskellä yötä. Hän kuuntelee selitykseni ja kehottaa olemaan perseilemättä ja painumaan pehkuihin. Kun Kyokokin saapuu ihmettelemään metakkaa, Monokuma ei enää jaksa rankaisevia toimenpiteitä. Takaisin nukkumaan siitä!


Ei kaikkea voi muistaa.


Jäänyt talviunet vähiin?


Ajan rakenne on muuttunut.


Mailoja on hyvä rakentaa turvaksi.


Jospa lähtisimme juoksemaan ympäri koulua?

Makoto seuraa hetken kummasteltuaan Kyokoa takaisin asuntolaan eikä käsitä enää mistään mitään, kun Kyoko hyvästelee hänet. Miksi ihmeessä Makotoa raijattiin ihan turhaan puoli koulua? Makoton ei kuulemma tarvitse murehtia asiasta ja Kyoko toivottaa hyvät yöt.



Kun Makoto kääntyy, hänen korvaansa kuiskitaan kummia.









ÄÄRIMMÄINEN EPÄTOIVO SAAPUU.