5 - Luku 1, Daily Life, osa 2

Uusi apulaiseni tekee hahmovalinnasta helpompaa, sillä vain hänelle voi puhua, mutta hänen kauttaan voi puhua muille re:aktioiden avulla, kun Sayaka listaa, kuka meni kenenkin kanssa tutkimaan koulua. Togami ja Ishimaru menivät omillaan kuten kateissa oleva Kyokokin. Togami kertoo etsineensä koko kupletin juonijaa, mutta ei löytänyt mitään. Ishimaru saa puolestaan muilta ivaa, kun kertoo ihan onnessaan keksineensä, että asuntolassa on jokaiselle oma huone. Jassoo. Muut kommentoivat väliin huoneiden olevan täysin äänieristettyjä (jotta uhrin kiljuntaa ei kuulisi!) ja mainitsevat myös tyttöjen kylppärien lukot. Makoto ihmettelee, miksi hänelläkin oli lukko.


Jassoo.


Kiitos arvokkaasta osallistumisesta tutkimuksiin.

Leon, Hiro, Junko ja Chihiro tutkivat porukalla käytävien ja luokkahuoneiden läpipääsemättömiä ikkunoita. Mikään niistä ei avautunut Junkon suureksi mielipahaksi. Aoi, Sakura ja Mondo etsivät keinoa ottaa yhteyttä ulkomaailmaan, tuloksetta. Mondo kävi eteissalin jättiluukulla pullistelemassa lihaksiaan Sakuran kanssa esineitä paiskoen, mutta ei se mihinkään auennut. Sakura ottaa puheeksi yläkerran, johon heillä ei ollut mitään asiaa, kuten itsekin olin huomannut.


Not suck?


Kolmas kerros, mahdollisesti jopa neljäskin.

Jäljelle jääneet Celeste, Toko ja Hifumi lyöttäytyivät yhteen, vaikka Celeste ei sitä ihan sellaiseksi kutsuisikaan, kun kolmikko jäi liikuntasaliin seisoskelemaan, sillä he eivät ole järin etsiväkandidaatteja. Junko älähtää aloitekyvyttömyydestä ja Tokon nyhveröinnistä, josta seuraa verbaalista yhdensuuntaista narttuläpsyttelyä, kun Junko vain ihmettelee, mistä Toko nyt suuttui. Nyt voin olettaa, että Junko tappaa jossain vaiheessa Tokon tai toisinpäin. Se olisi niin kaunista. Hiro puuttuu kinasteluun ja jäljelle jää vain Sayakan tarina. Avustajani oli tutkinut ruokalan ja ainakin jääkaappi oli täynnä ruokaa. Monokuma tupsahti vielä tyhjästä kertomaan hänelle, että ruokavarastoja täydennetään päivittäin.


Shots fired.

Sakki vielä heittää läppää nallekarhun ruokahalusta niin että Hifumilta kuola valuu (vääristä syistä), mutta Junko kehottaa kaikkia lopettamaan perseilyn. Mondo yhtyy, kuten myös paikalle ilmestyvä Kyoko, joka pudottaa pöydälle lappusen, jonka hän vain löysi jostain. Hän ei menemisiään ja tekojaan selittele. Kyseessä on koulun kartta, joka näyttää täsmäävän heidän olinpaikkansa kanssa, vaikka joitakin muutoksia onkin tehty. Ei se silti välttämättä tarkoita sitä, että he olisivat kyseisessä koululaitoksessa. Voisi nimittäin olettaa, että joku Hope's Peak Academya ympäröivässä kaupungissa voisi huomata hylätyn jättiläisrakennuksen. Sen kaksoisversio on voitu tehdä vaikkapa keskelle autiomaata. Jotkut tekevät niin suurten suunnitelmiensa vuoksi, ihan totta.


Ei muu ihmiskunta syö konseptitaidetta.


Be not afeard. The school is full of weaponized toys. Sounds, and sweet airs, that give delight and hurt not.


Tämäkin olisi nopea loppu tälle kertomukselle.

Mondo pitää koko koulua melkoisena vitsinä ja Hiro pyytää kaikkia ottamaan rennosti (mitä hän epäilemättä tekee koko pelin ajan), vaikka yö laskeutuukin, mutta tällä kertaa Celeste ottaa ohjat käsiinsä, sillä he ovat täällä sopeutumassa ja selviytymässä. Hänellä on sääntöehdotus, jota kenenkään ei olisi tietenkään pakko noudattaa, mutta olisi siinä järkeä itse kunkin hyvinvoinnin ja hengen suhteen. Yökuljeskelu tulisi kieltää. Näin he saisivat edes nukkua rauhassa ellei joku tietenkin murtautuisi sisään tai jotain. Ehdotus ei herätä vastustusta ja Ishimarukin keulii kaikkien poikien puolesta. He päättävät kokoontua aamulla ja Celeste poistuu ensimmäisenä paikalta suihkuun.


Voi kyllä.


Tällaiset kommentit tuovat elävästi mieleen Virtue's Last Rewardin.


Puhutaanpa Lemuriasta!


Kunhan ei tästä!


And lie and cheat and gamble.


Opiskelijaelämän antiteesi.


Hyppään kronologisesti eteenpäin, mutta ei silloin mitään kokoonnuttu.

Muiden lähdettyä Makoto palaa kämppäänsä setvimään kylpyhuoneensa ovea ja säpsähtää Monokuman tupsahdettua tyhjästä aukomaan päätään. Hän kertoo oven olevan väärää kokoa ovenkarmiin ja paljastaa pikku vetoniksin sen avaamiseksi tähdentäen, että tyttöjen ovilukoissa on kyllä pointti, vaikkei hän mitään ignoranttina nallena tiedäkään kukista ja mehiläisistä. Saapa nähdä kietoutuuko tämä vessalukkomysteeri jotenkin tuleviin tapahtumiin, sillä muuten sivujuoni jäi lievästi pointittomaksi, vaikka omnipresentti Monokuma aina huvittaakin.


Five Nights at Monokuma's.


Okei.


Okei...?

Kello lyö kymmentä ja Monokuma ilmoittaa monitorissa yöajan alkaneen ja ruokasalin sulkeutuneen. Uupunut Makoto nukahtaa ja yön aikana nähdään hyvin lyhyt pätkä eriskummallista Monokuma-teatteria, jotka ovat ehkä jotain irrallisia yövignettejä. Monokuma on iloinen hyvin menneestä seremoniasta ja odottelee jo huomista. Aamuseitsemältä kauhunalle ilmestyy jälleen eetteriin toivottamaan hyvää huomenta. Makoto päättää lähteä Sayakan luokse hänen huoneeseen.


Melkoiset valvontamonitorit.


Dramaattista.


Kummallista.


Jälki-istuntoa kaikille.


Onko se tinderöinti nyt sitten tällaista?

Käytävälle astuttuani käväisen e-käsikirjassa ja huomaan, että karttaa voi nyt tutkia täältäkin, jolloin näkee, missä muut oppilaat parhaillaan ovat. Ishimarun pahvisiluetti siintääkin jo näköpiirissä, Hiro on pyykkituvassa, Togami, Kyoko ja Chihiro ovat ilmeisesti aamiaisella ruokalassa ja muita ei näykään. Huutomerkki vie Sayakan luokse, mutta tutkin vaihteeksi, onko peli muuttunut epälineaarisemmaksi.

Ishimaru toivottaa tuttuun tapaansa innoissaan hyvää huomenta ja jätän hänet omaan arvoonsa. Muiden huoneisiin ei ymmärrettävästi pääse, mutta roskishuoneeseen pääsee. Siellä on vain pari valvontakameraa, avautumaton lattialuukku ja tilan puoliksi jakava ristikko, jonka toiselle puolelle ei ole mitään asiaa. Saan sentään kolikon luukusta. Vessaankin pääsen, mutta tyydyn paskomaan alleni, kun siellä voi tutkia vain seinään upotettua akvaariota, josta saa kolikon. Minähän rikastun! Pyykkituvassa tienaan kolme kolikkoa lisää tyttöjen uimapuvusta ja parista pesukoneesta. On siellä virvokeautomaattikin, joka on ihan nokkela idea, jos jää odottamaan. Hiro on täällä pyykkiä pesemässä, mikä on mielenkiintoista, kun he ovat olleet täällä vasta yhden yön. Hän kertoo ottaneensa henkimaailmaan yhteyttä yöllä eikä ole järin virkeä. Ruokasalissa Chihiro luulee taas pahoittaneensa Makoton mielen syystä X, Kyoko ei puhu juuri mitään ja häipyy paikalta eikä pikkuherra Togamilla ole mitään syytä keskustella kanssani. Keittiössä tutkin vihanneslaatikoita, lihatiskiä ja kovin tyrkyllä kohta jonkun selässä olevaa veitsiriviä ja saan palkaksi kaksi kolikkoa. Tämän seikkailun jälkeen siirryn heruttamaan avustajaani.


Aamu ei ala hyvin.


Fun fact: kalat eivät liiku.


Oliko lemurialaisilla sanottavaa?


…


”You should go talk to a wall.”


But you only need one to kill.

En varsinaisesti pääse Sayakan kaikkein pyhimpään tonkimaan pikkuhousuja, kun hän tulee ovikellon kuultuaan käytävälle. Sayaka pyytää Makotoa liittymään seuraan, kun hän aikoo etsiä jotain itsepuolustukseksi, kun eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä liikuntasalin palkintohuoneessa on jotain (esim. terävä katana), joten sinne siis. Minitutoriaalissa vielä kerrotaan, kuinka kartan avulla voi teleporttailla paikasta toiseen, jos käytäväkomppaus ei kiinnosta. Minua kiinnostaa, ainakin toistaiseksi.


Lopussa Sayaka paljastuu sarjamurhaajaksi.


Näin kävi pari vuotta sitten HeroQuestissa, kun velhoni teleporttasi pelialueen ulkopuolelle.


Tämähän oli retorinen kysymys, neitiseni?

Nyt pääsen käytävillä koulun toiseen puoliskoon, jossa olinkin pelin alussa. Toisin sanoen astun ulos Despair Hotelista. Avustajani ei päästä minua pariin luokkahuoneeseen, joten koukkaan ennen käytävällä notkuvaa porukkaa kauppahuoneessa, jossa Junko on vissiin shoppailemassa. Neiti ei malta olla piruilematta deittiparista eikä oikein tajua avustajatouhuakaan. Hän antaa kaikkien kukkien kukkia ja häipyy paikalta. Kauppa näyttää olevan Harrods pienoiskoossa, ihan täynnä kaikkea, ja voi siellä tutkiakin erinäisiä esineitä. Kaikkivoipa MonoMono Machine vaikuttaa varsinkin pelottavalta, tutoriaalin perusteella Mono-kolikkoja hassaamalla se pullauttaa lahjoja, mutta taitaa olla tuuripeli kyseessä. Saapa nähdä millaisella volyymilla tässä rikastuu, kun ekstravalikossakin oli ihan helvetin paljon avattavaa. Saan hyllyiltä vielä yhden kolikon, joten uskaltaudun hassaamaan sen infernaaliseen pallolaitteeseen. Psykedeelinen hammasratastausta ja Monokuman tunnari ahdistavat enkä mitään tajua, mutta antaa mennä! D-padilla yksi kolikko sisään ja voitan! ...jotain. Repeat-prosentti muuttuu 01,09-lukemaan ja jätän tämän saatanan rakkineen rauhaan ennen kuin jään koukkuun ja velkavankeuteen. Myöhemmin sitten lisää. Lahjavalikon selauksen perusteella voitin kirjailijan täytekynän. Jos lahjojen funktiona on antaa niitä muille, minun ei tarvitse edes miettiä, kenelle tämä tästä sakista sopisi. Tosin kyseisen yksilön tapauksessa tämä työntyisi hitaasti silmien väliin.


Lay of the other land.


I like girls... but now, it's about justice.


Tarvitsen opintolainaa.


Tokon proosa kieltämättä parantuisi tuolla virkkeellä.

Ja käytävällä hän onkin! Makoto ihmettelee, miksi Toko on lihaksikkaammassa seurassa Sakuran ja Aoin kanssa, josta pulkkanarutar saa jälleen kummallisen raivarin, kun Aoi ihan hyvää hyvyyttään halusi Tokon johonkin messiin. Toko häipyy paikalta ja jään jututtamaan uimaria. Hän ja Sakura jatkavat paikkojen tutkimista, joten ei siitä sen enempää. Samaa toteaa naistankkikin. Hahmovartin kovikset seisoskelevat eteissalissa jättiluukun luona. Ei heiltä mitään kovin järkevää irtoa, Leon lähinnä puhuu musiikkiunelmistaan. Nettoan täältäkin kolikon. Oikeastaan voisi tähän väliin todeta, että lähes joka huoneesta saa jostain esineestä kolikon suhteellisen sattumanvaraisesti, joten ainakin tutkimisesta palkitaan. Tästedes en siis erikseen huomauttele ellei tule yllätyksiä vastaan.


Toko, lännen viiltävin kuittaaja.


Duckface!


Yllättävää.


Simon Cowell ei tykkää.

Palkintohuoneessa Sayaka ei tarvitsekaan enää asetta, mutta Makoto ottaa kämppäänsä kultaisen replikatanan turvaksi. Sillä hän voi sitten suojella avustajaansa. Sayaka päättää avautua privaatisti huolistaan ja taustastaan. Äitiä ei ole, isä paiski kovaa duunia ja pop-possen muut tyttöset olivat hänen lähin perheensä. Hän sai toteuttaa unelmansa, mutta Hope's Peak Academyssa jumittaminen voi merkitä uran lässähdystä. Ennen kuin Sayakan angsti menee liian synkäksi, hän vaihtaa puheenaihetta, sillä he voisivat käydä syömässä. Niin he tekevät kulissien takana, ja Makoto palaa huoneeseensa.


Tämähän käy nopeasti.


Awkwarrrrrd.


”En saa koskaan unohtaa ystäviä. Luottamus ystäviin on... ystävyyttä!”

Tutoriaali muistuttaa jälleen olemassaolostaan, kun seuraavaksi kerrotaan vapaa-ajasta. Se on kuin myöhemmistä Personoista peräisin. Kuljeskele missä lystäät ja jos edistät ystävyyssuhteitasi, aika kuluu. Voit myös olla tylsä ja jäädä nukkumaan nuoruutesi, ei kai se ole keneltäkään pois. Peli ehdottaa Sayakan kanssa sutimista eikä minulla hirveästi ole vaihtoehtoja. Koluan vielä koko koulurakennuksen jutellen muille suht lyhyitä ja merkityksettömiä juttuja ja käväisen tutustumassa A/V-huoneeseen (täynnä tolkuttoman kokoisia ghettoblastereita seinillä), toiseen luokkahuoneeseen ja liikuntasaliin, nettoan siinä sivussa kolikkoja ja voitan yhdellä ”Jos”-faksin, joka sekin vaikuttaa kaunokirjailijan unelmalta. Kuinka helvetin vaikeaa on Danganronpa tajuta, etten halua olla pahemmin tekemisissä sen kahjon Tokon kanssa?! Käyn vielä piruuttaan hänen ovellaan tekemässä pari pilasoittoa eikä tyttö tykkää yhtään.


Makotolla ei ole koskaan ennen ollut vapaa-aikaa.


Tätä voi tehdä tänään.


Social Link go!


Et kai sinä Ishimaru vaan perseile?


Luotan asioiden loksahtavan paikoilleen kuin Lemurian mannerlaatat ikään.


Tekotaiteellista paskaa.


HAH HAH pimputanko vielä MITÄ?!

Naapurista yhytän Sayakan, jonka kanssa vietän laatuaikaa. Harmillisesti sitä ei näytetä; kunhan kerrotaan, että ystävyytemme on syventynyt. Saan vielä antaa hänelle lahjan. En usko hänen arvostavan lahjojani, joten annan olla. Ei hän siitä pahastu, mutta jatkaa keskustelua hänen ja Makoton yhteisestä kouluhistoriasta, sillä jostain syystä Sayaka halusi aina puhua sankarillemme, mutta ei saanut suosioltaan aikaiseksi. Juttua riittää myös jostain ensimmäisen vuoden tapahtumasta, jossa oli joku iso lintu lammessa, ja tällä kertaa hämmennyn, kun eteen lävähtää kolme vaihtoehtoa. Lintu oli joko kurki, varpunen tai haikara. Mitä vastaisin?! Varpusethan ovat sellaisia nyrkillä tapettavia rääpäleitä, mutta näemmä haikarat ovat vähän kurkia isompia. Ehkä. Teenkö jotain väärin, jos puhun väärästä linnusta? Tapahtuuko muistoparadoksi? Luhistuuko todellisuus? Eikö Sayaka tykkääkään minusta enää? Miten joku lintu liittyy mihinkään? Miksi tämän vastaus tuntuu jännittävämmältä kuin ensimmäinen potentiaalinen uhri/murhaaja? Miksi tämä jäi tällaiseen cliffhangeriin?


Story of my life.


Varpunen jouluaamuna.