79 - Luku 6, Deadly Life, osa 4

Makoto tunnistaa Hope’s Peakin yhteiskuvasta kaikki muut paitsi yhden tytön Sayakan takaa, vaikka kyllä hän oikeastaan hänetkin tuntee. Tuohan on Mukuro Ikusaba! Makoton mieli täyttyy kysymyksistä. Miksi lähes kaikilla on identtiset koulupuvut? Ja ennen kaikkea: missä Makoto on? Kameran takanako? Ei hän ainakaan muista olleensa tuollaisessa kuvassa, joten onhan tuossa tavallaan järkeä, jos kuvasta pitää jotain järkeä kaivella. Muistaa Makoto sentään Sayakan, kun he kävivät aiemmin samaa koulua, mutta kaikki muut Makoto tapasi ensimmäistä kertaa murhaleikin alussa. Viidentoista opiskelijan yhteiskuva on kuin Monokuman mukamas vahingossa jättämien valokuvien kulminaatiopiste. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että he kaikki olivat menossa mukana viime vuosikurssilla, jolloin täällä käytiin normaalia koulua? Ja sitten heidät pantiin unohtamaan toisensa murhaleikin alussa. …Kenties?? Makotosta on kuitenkin äärimmäisen outoa, että kaikki muut ovat kuvassa. Tuntevatko siis kaikki muut tälläkin hetkellä toisensa? Makoto tuntee itsensä väkisinkin ulkopuoliseksi.


Tappajalta näyttää.


Tuskin nyt sentään.


No ei kaikilla ole.


Makoto varmaan jäi Sakuran massan taakse.

Monokuma käskee häntä alkaa laputtaa, kun vastauksia ei täältä heru. Bonuksena karhu vielä jakaa itsensä nollalla, joten Makoto tietää häipyä. Palkintohuoneessa Makoto pohtii kuvaa lisää. Onko se vain huijausta? Miten se voisi olla huijausta? Onko hän ulkona kuvioista muiden ollessa kavalassa juonessa mukana? Makoto päättää kysyä asiasta asianomaisilta.


Exit, pursued by a bear.


GURU MEDITATION ERROR


Vanhojen tanssit pilalla.


…somehow…?

Eihän siitä mitään tule. Aoi on siirtynyt ruokasaliin ja säntää hetimmiten pois paikalta. Togami on siirtynyt arkistoon ja kävelee hetimmiten pois paikalta. Toko on siirtynyt biolabraan ja kark-… Toko on lysähtänyt kylmälle lattialle. Jaahas.


Minä, tuota-


Äh.


No, siis-


Pah.


Hypotermia!

Makoto pelkää pahinta, mutta Genocide Jill pomppaa käkättäen pystyyn. No hei taas. Vierähtänytkin tovi. Älä tapa. Jill höpisee kylmyydestä ja tuhmuudestani eikä tiedä, miksi pyörtyi. Makoto muistaa, etteivät Toko ja Genocide Jill jaa muistiaan – perustietojen lisäksi, Jill lisää – joten tieto säilynee Tokon päässä. Sen kaivaminen lienee hankalampaa, kun Jill ampaisee etsimään Isäntäänsä. No ei sitten kysytä siitä yhteiskuvasta. Tuskinpa Jill muutenkaan asiasta tietäisi.


Innostuin vähän toisesta syystä.


Entä jos toinen teistä saa Alzheimerin?



Jään selvittämään biolabran arvoituksia, sillä niitä on tullut yksi lisää. Eräs kalmoluukuista röhnöttää ammollaan ja sieltä pilkistää pressuun kääritty ruumis. Kyoko ehdottaa Tokon pyörtyneen tuon vuoksi. Makoton on säpsähdettävä megaetsivän ilmaantumisesta, mutta hänen ei tarvitse olla Kyokosta huolissaan. Neiti kansanmurha juoksi käytävällä vastaan, joten Kyoko päätteli Tokon aivastaneen, mutta tuli labrassa toisiin ajatuksiin.


En kyllä arvaa puhujaa.


Kuriositeetti pyörrytti kissan.

Kyoko päättää viime hetkellä olla sulkematta ruumista säilöönsä. Kyseessähän kuitenkin on Mukuron ruumis. Makoton mielestä takapiru toi sen tänne, kun sille ei näyttänyt olevan enempää tarvetta viidennen oikeudenkäynnin jälkeen. Kyoko aikoo hyödyntää tilaisuuden ja kopeloida ruumista lisää. Viimeksihän hänellä oli melkoinen kiire seikkailtuaan asuntolan toisessa kerroksessa. Makoto saa sillä aikaa vaikkapa vetää lonkkaa tai käteensä.


Nyt on syötävää viikoksi.


Pidä hauskaa.

Käytännössä voin koluta tässä välissä biolabran tutkimuskohteet uudestaan, sillä pitihän Makoton tulla tänne muutenkin uudestaan. Pressukasa esimerkiksi yhdistyy mukavasti puutarhavajan pressuksi ja kyseinen totuusluoti päivittyy. Junkon ruumis oli siis täällä syväjäädytyksessä ja raahattiin puutarhaan feikattavaksi, jos Mukuron ruumis todellisuudessa kuuluukin Junkolle. Ja miksi se ei kuuluisi? Pelissä ei ole vieläkään vahvistettu Junko-yllätystä, joten se tulee varmasti seuraavassa oikeudenkäynnissä todellisena pommina oppilaille. Makoto ja Kyoko keskustelevat seinäsäilöistä ja Makoto laskee asutettujen lukumääräksi yhdeksän. Eli mitä? Junko, Sayaka, Leon, Chihiro, Mondo, Hifumi, Ishimaru, Celeste, Sakura. Tuossa on yhdeksän. Jos siis he kaikki ihan varmasti kuolivat. Mukuro kulkee keskuudessamme. Pakko kulkea.


Pressukuvissa ei auta, kun ihan joka kerta mieleen tulee amiraali Ackbar.


”The Nine have left Minas Morgul.”

Makoto kysyy Kyokolta yhteiskuvasta eikä Kyoko ole sellainen tapaus, että hän säntäisi änkyttäen karkuteille. Kyoko kertoo kyllä kuulleensa kuulutuksen, mutta ei tullut paikalle. Monokuma kuitenkin yrittäisi parhaansa mukaan hämätä heitä. Kyoko ei tarvitse vihjeitä, kun osaa selvittää tämän itsekin. Makotosta tuntuu, ettei Kyoko salaile häneltä mitään. Paitsi ehkä sen muistion, mutta siihen palataan pian. Makoto alkaa olla yhteiskuvahuijauksen kannalla.


Minä ainakin hämmennyin.


Ei alussakaan.

Kyokon tutkimuksista ilmenee kärventymisongelmastakin huolimatta, että vatsan läpäissyt haava ja takaraivotälli ilmestyivät ruumiiseen vasta kuoleman jälkeen. Makoto kertaa Mono-kansion tiedot mielessään ja toteaa, että jäljelle jäävät vain ne vanhat haavat. Kyokosta haavojen ei tarvitse olla kovinkaan vanhoja, sillä kansiossa kerrotaan niiden olevan vähintään muutaman päivän takaa. Makoto ei tajua eroa vanhan ja muutaman päivän välillä, mutta Kyokosta vanhat haavat eivät välttämättä liity mitenkään murhaan. Kenties Mukuro ei kuollutkaan pari päivää sitten. Tai koskaan.


Jopas on mutilointia.


Syntymästä saakka.

Kyoko filosofoi vielä kovasti mahdollisuuksista, jotka etsivällä on alussa käsissään, kun lopullinen vastaus loistaa poissaolollaan. Ennakkoluulottomat mahdollisuudet karsiutuvat löytöjen mukana, mutta tuskinpa Kyokon tarvitsee järjestää Makotolle yksityiskurssia etsivyyden teoriasta, sillä ei Makotosta pelkästään tuon avulla tule hyvää etsivää. Huomio kannattaa kuitenkin pitää mielessä.


Aina voi arvata.


Muistipalatsikin auttaa.



Makoto ottaa ruumiista puheeksi Mukuron profiilin strategiset mitat, jotka Kyoko muistaa Makoton hämmästykseksi ulkoa. Ne vieläpä täsmäävät heidän edessään lojuvan ruumiin kanssa. Fenrir-tatuoinnin perusteella Kyoko on ihan varma, että Mukuro Ikusaba on tällä kertaa uhri. On sinänsä mielenkiintoista, ettei hän ole ottanut huomioon toista – tai teknisesti ottaen vanhaa – uhria toisin kuin Togami. Ja pakko kai minunkin on olla sitä mieltä, että Mukuro taitaa olla yhä elossa.


Tätä Kyokon ei kannata sisällyttää CV:nsä.

Kun enempää kysyttävää ei ole, Kyoko on jo lähdössä. Vaikka Kyoko pitää Mukuroa vihollisenaan äärimmäisen epätoivon elementtinä, Makoto haluaisi sulkea ruumiin luukkuunsa, kun tyttö lopulta päätyi uhriksi. Kyoko pitää sankaria naiivina. Ennen kuin hän poistuu, Makoto muistaa mainita taskumuistion, joka löytyi asuntolan toisen kerroksen kaappihuoneesta. Kyoko muistaa paikan, mutta ei pidä todennäköisenä, että kaapit kuuluvat heille. Hehän pääsivät vasta nyt toiseen kerrokseen. Ja miksi hän sulloisi muistionsa kaappiin?


Me emme kylvä.


Siinä oli sellaisia söpöjä kiiltokuvia kannessa.


Sinähän olisit periaatteessa voinut murtaa osan kaapeista.

Kyoko hämmästyy kuullessaan muistion sisällöstä ja alkaa mutista jotain videosta. Hänelle ilmeisestikin valkenee hyvinkin monta asiaa, jotka eivät ole läheskään positiivisia. Kyoko aikoo palata kaappihuoneeseen eikä tarvitse omnikäsikirjaa, jos kaappi tosiaankin kuuluu hänelle. Hän ojentaa Makotolle DVD:n, joka näyttäisi sisältävän luokan #78 haastatteluja. Kyoko löysi levyn rehtorin yksityishuoneen salahuoneesta Makoton häivyttyä eikä aio selittää sen sisältöä. Eiköhän se katsomalla selviä.


”Muista nauhoittaa Salkkarit.”


Perustuu tositapahtumiin.


Mosaiikki Monokumasta.


Ei ollutkaan roskaleffa.


Liittyykö tämä vaihesiirtymiseen?

Koska olen luultavasti Hope’s Peakin ainoa, jolle Kyoko haluaa angstata, hän angstaa isäasioistaan minulle. Enää Kyoko ei olekaan niin varma kaikesta, kun suuret kysymykset jäivät ilman vastauksia. Siitä hän on kuitenkin varma, ettei takapiru ansaitse anteeksiantoa. Hän on yhtä lailla takapirun tuhon kannalla kuin Togami. Vaikkei tytär piittaa isänsä ilosta pätkän vertaa, luurankokasa jäänee vaivaamaan häntä vielä pitkään. Kyoko muistuttaa Makotoa kiistattomasta totuudesta. Olipa totuus sitten kuinka toivoton tahansa, he eivät saa luopua toivosta. Makoto ei aio luopua astelemasta eteenpäin, sillä jokin näkymätön narratiivinen voima kontrolloi häntä. Kyoko lähtee omille teilleen.


On minulla kaksi.


Jossain vaiheessa Kyokolla napsahtaa.


Etsivän ei ole tarkoitus ratkaista elämän tarkoitusta.


Rapajuoppo ojassa.


Ja se on minun totuuteni.

Itsehän hoidan yhden vähäpätöisen pikkuseikan puutarhassa ennen multikerrossiirtymää A/V-huoneeseen. Hiro on siirtynyt puutarhaan ja juoksee hetimmiten pois paikalta. Makoto ei voi käsittää, mikä Hiroa vaivaa. Jos Aoi, Togami ja Hiro välttelevät minua kuin ruttoa ja Toko sekoilee sarjamurhaajamuodossaan, viimeisestä oikeudenkäynnistä tulee melko sienistä selvittelyä.


Lem-


…ur-


…iäh.

Hyppään suosiolla kartan kautta alakertaan ja sieltä A/V-huoneeseen. Makoto työntää levyn soittimeen ja mustuus vaihtuu henkilöksi, jota Makoto tai minä ei uskonut ensimmäisenä näkevänsä. Sayaka on Hope’s Peakin rehtorin haastateltavana. Ensivaikutelma reksistä oli yllättävän joviaali. Kohtelias miekkonen pahoittelee, jos haastattelusta on vaivaa, ja pitää videointia jonkinlaisena sopimusturvana. Jännittyneelle Sayakalle esitetään loppuelämän määrittelevä kysymys. Haluaako hän mahdollisesti viettää loppuelämänsä koulussa? Hetken epäröityään Sayaka haluaa. Makoto voi vain toljottaa. Rehtori lupaa parhaansa mukaan pitää uuden oppilaan turvassa.


Varmasti meni oikeinpäin.


Näyttää pahvikuvalta.


Tästä mahdollisuudesta olisi mukava kuulla lisää.


Challenge… accepted.


Ja kirveeni. 

Videon katkettua Makoto yrittää käsittää näkemänsä, mutta kovin vaikeaa se on. Ajat sittenhän Sayaka halusi päästä täältä pakokauhuisena pois ja jopa lavasti Makoton murhayritykseensä. Makoto palaa takaisin jatkuvaan nauhoitukseen ja yrittää käsittää näkemänsä, mutta tuleva on hänellekin liikaa. Sayakan paikalle on ilmestynyt Makoto. Hän ei muista olleensa tuolla tai edes tavanneensa rehtoria. Menneisyyden Makotolta kysytään, haluaako hän viettää loppuelämänsä koulussa. Hän ei epäröi läheskään niin paljon kuin Sayaka. Eikä itseään katseleva Makoto voi uskoa suostuneensa. Hän sanoo nauhalla, ettei heillä ole muutakaan vaihtoehtoa. Ja mihin tällä sitten viitataan? Rehtori lupaa suojella häntäkin.


Goatsea!!


Loppuu se juominen.


Kun gradu ei valmistu.


Joku uhkailee kameran ulkopuolella aseella.


Kukaan ei suojellut rehtoria ja hassustihan siinäkin kävi.

Video katkeaa ja jatkuu muiden äärimmäisyyksien haastatteluilla. Yksi kerrallaan he hyväksyvät loppuelämänsä neljän seinän sisällä. …Myös Kyoko, jonka haastattelu ei poikkea muista, vaikka isä vieressä istuukin.


Aoi Numbers Station.


Kunhan oli kaivanut kysymyksestä kaikki mahdollisuudet.

Näyttö sammuu äkisti DVD-soittimen mukana. Monokuma saapuu pikaisesti naureskelemaan laiteviasta. Makotosta nalle teki tuon ihan tahallaan, mutta arvioi, ettei jäänyt paljosta paitsi. Video olisi kaiketi jatkunut muiden äärimmäisyyksien haastatteluilla. Ja kaiken paljastavalla loppuyllätyksellä. Hän muistaa jätekuoppakeskustelun Kyokon muistinmenetyksestä ja miettii, ovatko he kaikki menettäneet muistinsa murhaleikin alussa.


Nice job breaking it, hero.


Johtoon kompastui.


…interference, Makoto wasn’t able to watch the DVD all the way through.

Muuta Makoto ei ehdi miettiäkään, sillä on oikeudenkäyntikuulutuksen aika. Monokuma jorisee alun lopusta ja lopun alusta aamunkoittoineen ja myrskyineen, mutta sanoma on ilmiselvä.









Punaovi kutsuu… viimeistä kertaa.