64 - Luku 5, Daily Life, osa 1

Ensimmäisen Danganronpan viides luku alkaa karulla katsauksella lähitulevaisuuteen. Kolmen vuorokauden kuluttua tapahtuu seuraava murha, jota Makoto luonnehtii kauheimmaksi tähän asti… ellei kauheus viittaa johonkin toiseen seikkaan. Tai useampaan murhaan. Tai kaiken loppuun. Esimakuna tarjotaan kummallinen kuvajainen harmaakaapuisesta henkilöstä, jonka rintaan on survottu melkoinen mora. Makoton kolkanneen maskipellen uniin tuleva naamari kätkee uhrin henkilöllisyyden, joten se voisi olla ihan kuka tahansa. Jopa kuudestoista oppilas, jolle on annosteltu äärimmäistä epätoivoa kerrakseen.





Sitä ennen täytyy kuitenkin syödä aamiaista ja tutkia paikkoja. Ruokasaliin on jälleen kokoonnuttu, ja Togami ja Tokokin ovat saapuneet paikalle. Näyttäisi kovasti siltä, ettei hän ole mihinkään erakoitumassa, kun äijän smalltalkiton päsmäröinti ärsyttää Aoia. Togamin kelkassa kuitenkin takapiru piestään, joten leikitään sitten mukana ainakin hetken aikaa. Tokon vaitonaisuus kummastuttaa Hiroa, mutta tälle on selitys, sillä Togami keksi hyödyntää jaloissa pyörivää ärsytystä. Vastedes Toko ei avaa suutaan, kunnes Isäntä käskee toisin. Eikä Isäntä välitä, jos Toko ei saisikaan ruokaa tai juomaa suuteitse. Kyoko irvailee Togamin harjoittamasta smalltalkista ja Suuri Kultainen Ja Vähän Mulkero Johtajaisäntäherra käskee meidät koluamaan koulun uusinta kerrosta.


Hyvin tässä on ennenkin pärjätty.


Lemuriassa ei päästy yksimielisyyteen Terri Schiavosta.


Hiljaa nainen.


Ei ole osa suomalaista tapakulttuuria tällainen yhtään.


Togamilla ote lipsuu.

Nuohosin tuttuun tyyliin vanhatkin paikat Mono-kolikkojen toivossa, mutta tällä kertaa tajusin lopettaa ajoissa, kun katsastin vain asuntolan ja koulun ykköskerroksen huoneet ja käväisin kaupassa. Tietenkin varmistin senkin, että Monokuma oli taas häivyttänyt kaikki jäljet viimeisimmän uhrin olemassaolosta. Tuskin jäin paljosta paitsi, jos en kaikista identtisistä luokkahuoneista saanutkaan jokaista kolikkoa, kun keissien jälkeen noita satelee ovista ja ikkunoista. Figuratiivisesti siis, sillä nuo ovat tässä koulussa säpissä. Tietyt alempien kerrosten huoneet ovatkin jääneet paitsioon, kun joka luvussa on periaatteessa oma uusi teemakerroksensa – mikä ei tarkoita sitä, että kaikki meno ja melske keskittyisi nimenomaan sinne. Siltikin en voinut olla naurahtamatta Makoton tuumiessa roskahuoneessa, että mitäköhän sille roskavahtikiertokululle mahtoi käydä. Ensimmäisestä luvusta tuntuu olevan jo niin kauan.


Käytän keilapallona.


Flock off, feather-face!

Viides kerros vaikutti samanaikaisesti avaralta ja suppealta. Makotosta uusin matkakohde tuntuu lähinnä epämiellyttävältä, mikä varmasti pätee hänen kohdallaan koko kouluun. Itse näin ulkopuolisena nautiskelen käytävien kliinisestä kolkkoudesta ja tyylitellystä värisävypaletista. Nähtävästi ylin kerros (sillä portaita kuudenteen ei ole) tuntuu tavoittelevan vielä korkeuksiin seinäpalkkien jatkuessa mustuuteen. Pikanttina yksityiskohtana voisi mainita myös käytävänreunoja koristavat bambut. Ei uskoisi, että käytävästä olisi näinkin paljon kerrottavaa, mutta ehkä yritän päästä taas vauhtiin.


Lay of the topmost land.

Täällä on yllättävän vähän nähtävää: kolme luokkahuonetta, biolabra, puutarha ja dojo, joka ei ole Sakuran perheen omistuksessa. Tylsimmät paikat ensin eli luokkahuoneet, kunhan olen ensin jututtanut Aoia käytävällä. Jokin hänestä tuntuu tässä kerroksessa merkilliseltä. 5-A:ssa ei ole mitään eikä ketään. 5-B:ssä ei ole mitään, mutta siellä on Toko, joka ei puhu mitään, vaikka kovasti yrittääkin. Tiukkaa tekee tytöllä. 5-C:ssä on Togami ja kahdeksan kalkkihahmosiluetin, lukemattomien seinäviiltojen, yltäkylläisten kuivuneiden veriroiskeiden ja ympäriinsä paiskottujen tuolien ja pulpettien häkellyttävän inhorealistinen sekamelska.


And tighten your buttocks, pour juice on your chin, I promise my girlfriend I’d the violin (violin)


Ei Makoto tuollainen ole.


Jälki-istunto.

Tuota. Niin. Ei ollut ihan ensimmäisenä mielessä tällainen, kun sisään astuin. Togami lukee Makoton ajatukset, sillä täällä totisesti löyhkää kuolema ja ennen kaikkea epätoivo, joka lienee peräisin taistelutantereelta. Makoton ehdottaessa Monokuman osallisuutta karhu tupsahtaa närkästyneenä paikalle, kun aina häntä syytetään kaikesta. Monokuma väittää pikkuvinkkinään, että löysi huoneen itsekin tällaisena eikä tiedä mitään sen kummempaa. Ennen katoamistaan hän tokaisee, että vaikka näky pelottava onkin, tällaista sattuu ihan koko ajan ulkomaailmassa. Raotan verhojani enkä näe siellä kamaluuksia, vaikka solustani on ihan oikeasti suora näköyhteys paikalliseen amikseen.


Haisee yläasteelta.


Welcome to Corneria! Welcome to Corneria! Welcome to Corneria!


Luonnonvalintaa.

Omaan egoonsa uppoutuneelta Togamilta ei irtoa mitään uutta, vaikka uskoisinkin hänen olevan erittäin kiinnostunut tästä huoneesta. Hän kertookin kiinnostuksestaan tutkaillessani vanhoilta vaikuttavia hurmemuodostelmia. Makoto tulkitsee tyypin nauttivan tästä. Valkoiset hahmokuvajaiset Makoto yhdistää dekkarisarjojen murhapaikkoihin. Jokin joukkomurha täällä on mitä ilmeisimmin tapahtunut ennen meitä. Olisikohan se Tragedia sittenkin tämä? Kenties mekin vielä päädymme ikiomaan luokkaan ympäri seiniä. Olisi se kaunista.


Ruostetta.


Toivottavasti laskin oikein.

Biolabraan on verrattaen hurja matka pitkän käytäväsuoran ääripäässä eikä sinne olekaan mitään asiaa, sillä mokoma on lukossa. Ainakin toistaiseksi. Puutarhaan astuttuani päässäni alkoi soida VLR:n Biotope, sillä puutarhaympäristöjen assosiaatio oli välitön. Avara pienoisekosysteemi on värikkyydessään ja trooppisessa ambienssissaan piristävää vaihtelua suhteellisen kolkkoihin kouluoloihin, vaikka ulkoilma pelkkää kulissia onkin. Ei ole lainkaan yllättävää, että Hiro on täällä ihailemassa puita ja kukkia mouhoten samalla kasvien katalasta suunnitelmasta hävittää ihmiskunta.


Kenties Smackdowniin pääsee.


Lemurialaisilla suuria suunnitelmia.

Puutarhassa on useampikin intressi, jotka tutkin oikealta vasemmalle, koska välillä pitää olla radikaali ja sotia vasenoikeaa vastaan. Hiro kököttää puuhökkelin ja metallipalkin vierellä. Metallipalkissa on merkillinen säädintaulu, jota Makoto arvelee ilmastointikojeeksi, mutta sellainenhan on jo pari kerrosta alempana ellei se tiedelabran hirvitys olekin aikakone. Monokuma ilmestyy korjaamaan virheeni, sillä tällä vekottimella ohjaillaan puutarhan sprinklereitä, jotka pärähtävät aamuisin puoli kahdeksalta käyntiin. Emmekä voi kopeloida asetuksia, kun paneeli on lukittu. Tänne ei siis kannata tulla heti aamusta pyörimään ellei halua kastua. Epäilemättä nämä ovat tärkeitä yksityiskohtia, jotka liittyvät jotenkin tulevaan tragediaan.


Näyttää älypuhelimelta.


Jos siitä ei ole sääntöä niin muutan.


Vähän huljuttelen suihkussa tuhmiin paikkoihin, kuinka niin?

Oikeanpuoleinen hökkeli on kanakoppi, jossa istuskelee viisi sympaattista kotkottajaa. Makoto on silti varuillaan, sillä tässä koulussa ne voivat olla todellisuudessa mitä tahansa. Eivät ne kuitenkaan vaikuta olevan Monokuman eläinkätyrejä. Antaa niiden munia meille aamiaista. Hiro intoilee lisää kanoista ja etenkin niiden lukumäärästä, sillä viisi on tärkeä luku ja hyvien asioiden ennusmerkki. Itse asiassa niin tärkeä, että ihan varmasti seuraavassa murhassa niitä onkin vähemmän tai enemmän.


Ratchet & Clank -fanina en olisi niinkään varma.


Lemuriassa viisi kuvastaa lemurialaisuutta.

Puutarhan keskellä kohoaa jättiläismäinen kukka, jonka keskuskita ammottaa pahaenteisesti korkeuksissa. Monokuma tulee paikalle varoittamaan Monokuma-kukasta, jota hipelöimällä pääsee pikaisesti hengestään. Se on äärimmäisen botanistin käsialaa, mutta kyseinen oppilas menehtyi Tragediassa. Crash Bandicootista karannut megalihansyöjäkasvi on kuitenkin karhun mukaan hyödyllinen härpäke ja ekoisa epeli. Tietysti se sitten syö jonkun meistä.


Jokseenkin häiritsevää, kun minulle tuli ensimmäisenä mieleen Final Fantasy X:n Farplane.


Pretty much.


Ihmiset ovat roskaa.

Vasemmalle kaartuvan polun päässä on toinen puuhökkeli, vaja. Sen sisältä löytyy kaikenlaista esineistöä, jolla voisimme tappaa toisemme. Ruohonleikkurilla voimme leikkiä Shyamalanin tahattoman koomista The Happening -huumoripläjäystä, kuokilla kylvämme kuolemaa ja hakulla kaivamme aikaisen haudan. Hakkuun on vieläpä kaiverrettu Crazy Diamond, mikä on vähintäänkin merkillistä. Makoto ei juonellisista syistä muista juuri nyt yhteyttä, mutta minäpä muistan. Kyseessähän on se Mondon prätkäjengi. Mitä ihmettä siis prätkäbrändätty työkalu tekee täällä? Mondo ei ainakaan olisi voinut mitenkään käydä täällä asti.


Hullun vahva timanttiterä tässä.

Jätän Hiron chillailemaan ja siirryn käytävän vastapäiseen dojoon, jossa Kyoko seisoskelee vaiti ja tyystin hiljaa. Makoto muistaa häiritsevät huomautukset eräästä Mukuro Ikusabasta, mutta Kyoko ei jatka asiasta ja suuntaa katseeni täälläkin päivystävään kameraan. Tutkitaanpa sitten tämäkin esteettinen zen-tila, jossa dojo-arkkitehtuuri avautuu synkälle pienoispihalle, jota kookkaat kirsikkapuut reunustavat. Edestakaisin leijailevat terälehdet olivat nättejä. Dojosta ei oikeastaan löydy mitään johtolankoja Hope’s Peakin mysteeriin, vaikka samuraihaarniska voisi aivan hyvin olla murhaajan valeasu ja kaapeistakin voisi löytyä vaikka mitä. Joku voitaisiin naulita nuolella kauas maalitauluihinkin. Paljastuu Kyokosta sentään jotain, kun kirsikkapuita toljottaessani tyttö kertoo japsikuvaston piristävän, sillä hän on elänyt pitkään ulkomailla. Kyllä hän tästä vielä joskus jatkaa! Tai sitten Kyoko on äärimmäinen ulkomaanmatkaaja, mikä olisi kovin tympeää.


Ja minä kun jo luulin.


Nyt anteeksi.


Pian tiedän sosiaaliturvatunnuksesi.

Käytävälle palattuaan Makoto tuumii, ettei kerroskomppauksesta irronnut hurjasti uutta, ja hän palaa muiden mukana ruokasaliin purkamaan koettua kollektiivisesti.


Näen tässä pienen kaavan.

Togami lopettaa joutavat höpöttelymme lyhyeen ja niinpä alan käydä läpi oppilassavottaa. Aoi on perinyt Sakuran duunin ja vahvistaa, että ikkunalevyt estävät paon jälleen. Lisäksi hän huomasi jotain muutakin ja Kyoko johdattelee minut jatkamaan. Huomioni jo mainitsinkin, mutta Makoton pitää mainita asiasta muille. Aivan, uusia portaita ei ole. Koulun huippu on saavutettu. Muistan kyllä, että asuntolastakin lähtee portaat ylös, mutta niiden edessä on uppiniskaisesti jököttänyt läpipääsemätön este alusta asti. Kuinkahan monta kerrosta asuntolassa lopulta onkaan?


No niin, kuka ei pidä koriksesta?!


Jaxuhali!


Sakura pääsi eläkkeelle ha ha ha.

Togamilla on kerrottavaa kuoleman luokkahuoneesta, joka karmaisi häntäkin, vaikka tyyppi äityykin kuvailemaan joukkomurhan jälkiä miltei nautinnollisesti. Tai sitten hän pyrkii saada Aoin oksentamaan. Togami arvelee, että 5-C:ssä kuoli paljon väkeä, mihin nyt ei kummoista etsivöintiä vaadita. Kyoko yhdistää huoneen ihmishistorian suurimpaan, hirveimpään ja traagisimpaan tapahtumaan. Togami on samoilla linjoilla. Voi hyvinkin olla, että 5-C:ssä tapahtui juurikin tämä kammottava Tragedia vuosi sitten. Se selittäisi myös miksi Hope’s Peak Academyssa pantiin pillit pussiin. Makoto jää ihmettelemään, mikseivät he ole kuulleet tästä aiemmin.


Kaameampaa kuin Wall Streetin pörssiromahdus.


Lemuria tapahtui.


Luulin yhden kuolleen useasti.


En ole päässyt edes toiseen kappaleeseen Fifty Shadesissa.


Joten… Genocide Jill?

Kyoko kertoo lukitusta biolabrasta ja vaikka Hiro pääseekin heittelemään videopeliviittauksia tuolla puolen muhivista karmeuksista, Togamin mielestä heidän tulisi unohtaa labra toistaiseksi, kun ei meidän miniaivojemme kannata raksuttaa turhuuksien parissa. Sivuhuomautus oikeassa olemisesta nauratti kovasti. On siinä meillä johtaja.


Emme ole erikoistuneet biologian sivuainekokonaisuuteen.


Lemuriassa kumarretaan pahoille asukkaille.

Makoto huomaa Tokon kolmesta pisteestä, että tytölläkin on kerrottavaa. Togami antaa tyttöystävänsä oraalisen löyhkän levitä keskuuteemme. Toko pitää kyllä huolta hajuistaan ihan Isäntänsä vuoksi, mutta on vaikea sanoa, onko Togamin välittömässä vaikutuspiirissä vellominen varsinaisesti positiivista kehitystä. Toko löysi eräästä luokkahuoneesta – todennäköisimmin 5-B:stä – varsin häijyn selviytymispuukon. Tajusin välittömästi saman moran päätyvän joskus tässä kaapumyyrän rintaan. Hiro keksii syyttää Tokoa pahoista aikeista, sillä tottahan toki Genocide Jill alkaa leikkiä terillä. Toko ei halunnut jättää potentiaalista murhavälinettä lojumaan ja suuttuu Jill-vihjailusta. Aoi kysyy, mitä puukolla tulisi tehdä. Toisten tappamisen lisäksi siis. Makoto saa kerrankin tunnustusta, kun Kyoko ehdottaa protagonistin pitävän aseesta huolta ja kaikki pitävät sitä hyvänä ideana. Kuulemma Makotoon voi luottaa, vaikka hänestä se tuntuukin hyväksikäytöltä. Ei minulle kyllä pelin alussa olisi annettu yhtään mitään paitsi tippuri. Makoto ottaa Rambo-puukon (ei, Steve James -puukon American Ninjan jatko-osista) vastaan ja toivon, ettei hän ala flippailla myöhemmin. Mutta jotain kautta puukko löytyy muutaman päivän päästä mysteerihenkilön rinnasta! Togami osoittaa lopuksi vielä sanansa Tokolle, joka saa lyhyet kiitokset hyvästä työstä. Toko on onnensa kukkuloilla käsitettyään, mistä on kyse. Hiroa vain surettaa Tokon puolesta.


En tiennytkään Tokon olevan Malboro.


He’s a man not a God!


Jokuhan olisi voinut kompastua siihen.


Puhkoo ulottuvuusreiän Lemuriaan.


Muut luottavat, sinä et.


Togamin täytyy oikein pinnistellä tällaista ulosantia varten.


Merkillistä on.

Hiron selonteko käsittelee puutarhan, jonka yksityiskohdista Makoto jatkaa. Mono-kukan kohdalla keskustellaan sprinklerijärjestelmästä ja Hiron älykkyydestä, kun Aoi tykkää irvailla daijusta höntistä, joka on jäänyt luokalleen kolmesti.


Lemurialainen monivalintapulma.


Lemuriassa Super Mario edustaa kapitalismia.


Pelin tietää olevan loppusuoralla, kun kysytään vaikeita.


Lemuriassa arvo mitataan viivyttelyllä.

Aoi paljastuu kanafaniksi, sillä syöty kana on päivän sana. Vajan irtaimistosta keskitytään hakkuun, jonka kahjoa timanttia spekuloidaan joukolla. Makotokin muistaa sanat Mondon rotsista. Aoin teoriassa voisi olla jopa järkeä… ainakin jossain määrin. Kenties hakku takavarikoitiin, kun Mondo kidnapattiin murhaleikkiin. Vaikea tosin uskoa, että äijä huitoisi nimikkohakulla kilpailevien prätkäjengien päitä irti tien päällä. Hiro tekisi mielellään ruohonleikkurilla peltoympyröitä, jotta omat hakisivat hänet kotiin.


Tehdään niistä donitseja.


Huppu kuin Titanicin kokka.


Lemurian asutusten asemakaava on yhtä samankeskistä ympyrää.


Aoi am disappoint.

Kun selot on tehty, Togami nostaa karhun pöydälle, koska he ovat nyt hänen alaisiaan ja eräs asia on selvitettävä hetimmiten. Kuka on Kyoko Kirigiri? Kaikki muut Hope’s Peakin vuosikurssista on valittu remmiin syystä, jopa Makoto, mutta Kyokosta ei tiedetä mitään. Aoi puolustelee vaitonaista Kyokoa, jonka ei tarvitsisi kertoa itsestään, jos tämä ei kerran halua, mutta Togamista tuollaiseen ihmiseen ei voi luottaa.


Kuinka saisin käytettyä teitä hyväksi ilman että sitä pidetään orjuutena?


Lemuriassa ei ole kattoja.


”Ihadurca, the absolute being. She is female, 23 years old. Bad.”


Siinähän se vastaus tulikin.


Itsehän pääsin munkilla reh reh.


Maailma ei ole valmis.


Enemmän kuin sinuun.

Joten hyvä on, Kyoko kertoo, ettei voi kertoa. Ei se ole halusta kiinni; hän ei voi kertoa. Hän ei muista kuka tai mikä hän on. Aoi miettii muistinmenetystä, mutta Togamia ei naurata yhtään. Tokokin epäilee Kyokon olevan tosissaan. Kyoko tiesi, ettei hänen selityksiään uskottaisi, mutta totuus kyllä valkenee sitten jossain vaiheessa. Togamille ei selitykset riitä, sillä jos Kyoko ei aio kertoa enempää, mies asettaa Kyokolle rajoituksen, jottei Kyoko pääse touhuamaan omillaan epäilyttäviä touhujaan. Togami vaatii Kyokon kämpän avaimen. Aoi kauhistuu tajutessaan, että Kyokohan ei pääsisi huoneeseensa nukkumaan. Koulun kolmossäännössähän tähdennetään, että asuntolan ulkopuolella nukkumisesta rangaistaan. Toisaalta en ole varma, tarkoittaako tämä nyt sitä, että henkilökohtaisten huoneiden ulkopuolella saa nukkua, koska asuntolan käytävä ja eräät huoneet kuuluvat teknisesti asuntolaan. Joka tapauksessa avaimen luovuttaminen tietäisi Kyokolle vaikeuksia.


Joka tarinassa pitää olla yksi muistinmenetys.


Togami ei osaa nauraa.


Experience Bij!


Jotta pääsisit nuuhkimaan alusvaatteita?

Kyoko luovuttaa avaimensa Togamin valtavaksi ällistykseksi ja epäuskoksi. Miksei Kyoko suostu puhumaan? Kyoko toistaa, ettei voi eikä muuta voi. Hiron mielestä muistinmenetys sopisikin kaikkein kauheimman koulun kurrikulumiin, mutta Kyoko toteaa arvoituksellisesti, että ehkä elämä Hope’s Peakissa ei ole vain pelkkää kauheutta kauheuden perään. Sitten hän lähtee pois vakuuttaen Togamille, ettei aio vahingoittaa ketään heistä. Aoin mielestä Togami meni liian pitkälle ja Toko innostuu dissaamaan Kyokoa. Togami hiljentää huvittavan tylysti naisensa.


Yllätysten loppugiri.


Loogiset virheet ovat liikaa Togamille.


Lemuriassa on huonompia kouluja.


En minä ainakaan olisi jatkanut tätä näin pitkälle, jos teidän seurailu vastaisi hajulukon jynssäystä.


Toko sai idean ainakin kolmeen kirjaan.


Yritän vaipua katatoniseen tilaan.

Makoto jää miettimään Sakuran asemaan joutuneen Kyokon seuraavaa liikettä ja omaa hyödyttömyyttään, kunnes Aoi kirkaisee. Ei, kukaan ei ole kuollut, mutta kenties joku kuolee tai toivoisi olevansa kuollut, sillä Monokuma on ilmestynyt vaivihkaa keskuuteemme ja on äärettömän pahalla tuulella. Joku peikon siittämä äitinsä häpeä on varastanut Monokumalta aarteen, ja nalle kun niin uskoi heihin! Monokuma ei kerro kiukkuisena rötöksestä enempää vaan toivoo meille arkirealistista kuolemaa. Jäämme spekuloimaan asiaa, mutta Togamilla on aihetta syyttää varkaaksi Kyokoa, joka kyllä kykenisi tuollaiseen. Mihin nyt Kyoko ei kykenisi? Muistamisen lisäksi siis.


Lemuriassa kommunikoidaan huutamalla.


Juoskaa kukkuloille.


Joku multitaskaa äärimmäisenä varkaana.


Hauskaa koska totta.


Tyhmät paksut höpötit.


Arpin Lusene tietysti.

Yökuulutuksen kajahdettua liukenemme omille teillemme, kunhan Togami on kehottanut meitä olemaan varuillamme ja seikkailematta yömyöhään ties missä. Hyvänen aika, ei kai pörssikeisari ala pehmetä ja olla meistä huolissaan? Makoto sulloo tulevan murhavälineen koulupöytänsä laatikkoon, josta joku sen varmasti nyysii, ja panee maate.


En varmasti tottele.


Kätke se jonkun rintaan.

Ovikello herättää hänet todellisuuteen. Ovella on Kyoko, joka haluaa Makoton kylpylän pukuhuoneeseen. Siellä ei ole kameraa.


Tuo liukastetta.